sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Je t'aime, Montpellier

Heipsan!

Viimesiä viedään tosiaan Erasmus-vaihdon merkeissä, ja pitää kyllä sanoa, että on tää 4,5kk niin vaan hurahtanut! Oon kyllä todella tyytyväinen, että päätin lähteä tänne. Vaikka ei oo mitään ruusuilla tanssimista ollut, ja ollaan käyty omien ajatuksien kanssa välillä aika pohjallakin, niin kyllä tässä on paljon tullu opittua.


Yks ehkä tärkeimmistä asioista mitä oon oppinut on, tietynlainen itsekkyys. Kyllä mä oon jo hetken aikaan tiennyt, että mitkä mun tietyt tavotteet elämässä on ja mitä mä ansaitsen, mut täällä ne on vaan korostunu. Oon seurustellut aika paljon mun lyhyen elämäni aikana, ja tuntuu et tän kevään aikana oon ollu oikeesti ekaa kertaa kunnolla sinkku. Ja mä tykkään siitä! On kivaa, kun voi hengailla itekseen ja funtsia asioita, ja kukaan ei oo kyselemässä, että nähäänkö millon ja plaaplaa. Saattaa kuulostaa ilkeeltä, mutta sellasta mä oonkin kaivannu. Että laitan itteni oikeesti edelle ja teen mitä huvittaa. Ensin mun pitää olla sinut itteni kanssa, ennen kun päästän ketään uutta ihmistä lähemmäksi.

XD
Toinen asia on asioiden priorisointi. Tällä hetkellä mulle on suht selvää, mitä tässä vuoden aikana tulee tapahtumaan. Eli työharjottelu, koulu ja valmistuminen. Mutta, se mikä on muuttunut, että aion todellakin tulevaisuudessa panostaa enemmän matkailuun. Mikään ei korvaa niitä kokemuksia ja tuttavuuksia, joita matkustelu antaa. Oppii hirveesti uutta itestään, ja mikä tärkeintä oppii olemaan enemmän suvaitsevainen myös muita ihmisiä ja kulttuureja kohtaan. Oon kyllä niin häpi, että tältä reissulta jää ainakin muutama uus ystävä. <3










Oon oppinut myös lisää kärsivällisyyttä. Sillä vaikka Suomessa aina myös valitetaan, että asiat ei toimi ja byrokratia ja plaaplaa (teen tätä myös itse), niin kyllä mä uskon, että osaan arvostaa tulevaisuudessa vielä enemmän Suomea. Täällä Ranskassa on niin sellanen hälläväliä-asenne joitain tärkeitäkin juttuja kohtaan, että välillä meinaa palaa pinna. Asioiden delegointi eteenpäin ja "ei oo mun ongelma"-asenne on täällä myös tuttua. Suomessa voit yleensä kuitenkin aina luottaa siihen, että asiat hoidetaan, jos ne delegoidaan eteenpäin. Suomen koulujärjestelmä on myös loppupeleissä aika loistava verrattuna esim. tähän Ranskan. Desolé France!


Seuraavassa asuinpaikassa oma keittiö kiitos!
Myös yks tärkeimmistä asioista, joka täältä lähtee mukaan on rauhoittuminen. Suomessa tuntuu, että elämä on välillä liiankin hektistä ja ärsyttää, kun ei kerkee tehä kaikkea mitä haluis. Täällä tää onki sit ollu tällasta lomailua ja nyt kaipaan sitä rutiinia ja arkea, niin toivottavasti tulevaisuudessa pystyn sit paremmin yhdistämään nää kaks elämäntyyliä ja saavuttamaan sen tasapainon.

Olen myös oppinut olemaan pelkäämäättä leivän syöntiä. Hahah :D Suomessa välillä hirveen huono omatunto jos syö liikaa vaikka ruisleipää, ja vaikka sitä leipää ei nälkään kannattakaan popsia, niin ei se oo niin vakavaa. Täällä tarjotaan melkein aina leipää ruoan kanssa! Muutenkin tuntuu, että vihdoinki tän kivikkoisen tien jälkeen alkaa pääkoppa parantua ja löytää sen tasapainon. Jokaisen kropassa on aina omasta mielestä parannettavaa, mutta se surkuttelu ei auta, vaan pitää vaan hyväksyä se om vartalo ja sen jälkeen miettiä, mitä on valmis tekemään muutoksen eteen. Näitä elämäntapamuutoksia yritän nyt ite vihdoinkin tehä terveellisellä ja tasapainoisella tavalla. Jee hyvä minä! :)

Ja viimeisenä mutta ei vähäisempänä, niin pakko sanoa, että onhan se kielitaito karttunu täällä! En ooo lähelläkään sitä ranskan tasoa, mitä haluaisin olla, mutta uskallan kuitenkin yrittää puhua ja se on mulle se tärkein asia. Varmasti myös englanti on täällä parantunut, varsinkin kun muutaman natiivin kanssa tullut puhuttua. Suomessa kuiteskin tulee puhuttua oikeestaan vaan niistä koulujutuista.


Että sellasta. :) tää nyt voi kuulostaa kliseiseltä, mutta voin taas ilosena tän kokemuksen jälkeen katsoa taaksepäin katumatta ja jatkaa eteenpäin taas hiukan erilaisena ihmisenä.









xo, Susa